Rusetteja, karkkeja vai enkeleitä

Kietaisumekko minulle

Ihastuin tähän kankaaseen sitä ostaessani ja sitten kotona ihmettelin, että miksi sen olin ostanut. No nyt kun se on vuoden verran ollut varastossa, siihen taas tykästyin. 

Siitä tuli tuollainen simppeli kesämekko omalla yksinkertaisella kaavallani.

Yläosa on kahdesta kangassuirosta, jotka ovat edestä jonkin verran viistot.

Reunoja ei ole huoliteltu, rullautuvat sopivasti.

Tykkään mekosta.

Trikoo on Tritexssistä

Eipä oo itsestä helppo saada kelpuutettavia sovituskuvia.. niin ja mekko on ennen kuvausta ollut jo käytössä ja pesussakin.

Unienkeli

Vihdoin tuli kamera maailmalta kotiin. Pääsen nyt lisäilemään tänne aikaansaannoksiani.

Eilen illalla ompelin Rauhalle unienkelin.

Nukkumaan meno on taas ollut niin vaikeaa, että ajattelin kokeilla josko uusi unikaveri auttaisi.

Rauha sanoi haluavansa unienkelin. Yhdessä sen sitten suunnittelimme.

Minä jäin enkeliä ompelemaan Rauhan mennessä nukkumaan. Aamulla hän sitten löysi uuden unikaverin kainalostaan, kuten olin luvannut. Ja kyllä äidin mieltä lämmitti, kun tyttö riemastuneena totesi, että tosi ihana! (Ei oo ennen kummempia kehuja tullut ompeluksistani).

Kankaat ovat velouria ja joustofroteeta.

Hmm.. tänään uni tuli Rauhalle helposti ja aikaisin. (No isän nukutustaidoilla saattoi olla vaikutusta ainakin yhtä paljon kuin uudella unikaverilla).

Synttärimekko

Olemme palanneet Suomeen ja juhlineet 3v. synttäreitä. 

Mummulassa säilöön pakattuja vaatekasseja purkaessani löysin keltaisen tyllialushameen, jonka olin tehnyt hääpukuani varten. Siitä sain idean, että Rauhalle olisi  kiva ommella synttärimekko, jossa on sitä keltaista tylliä. Pohdin teenkö ihan vaan sellaisen tyllihörhelön vai mitä. No tällaiseen mekkoon päädyin. Niin mekon teon aloitin, kuinka ollakaan, juhlia edeltävänä iltana Rauhan mentyä nukkumaan. Hieman jäi viimeisteltävää aamuksi. En ole mikään yökyöpeli.

Päällikangas on Italiasta ostettua ihanan pehmoista viskoosia ja vuori mummun Sri Lankasta tuomaa ihnan ohutta ja pehmoista puuvillaa. Vyötärön nauhat ovat varastosta nekin. Niin ja se helman keltainen tylli siitä minun vanhasta alushameesta.

 Osoittautui tuollainen valmiiksi läikikäs kukkakangas ihanteelliseksi valinnaksi, ei siinä pikku likatahrat häiritse, vaikka vaalea onkin.

Kaava on Ottobresta 3/2013. Sitä sen verran muokkasin, että vetoketjun tilalle tein halkion kahdella napilla. Yläosaa myös lyhensin jonkin verran ja täten helmaa hieman pidensin. Ja sitten tietenkin vuoriin lisäsin sitä tylliä.

Seuraavaksi teen varmaan jotain saumurilla, joka on täällä varastoituna minua odottanut.

Tämän kesän (ruppu)tiipii ja viime kesän huvilateltta

Ensimmäisten hellepäivien saavuttua joskun huhtikuussa tuli olo, että kyllä lapsen on maja saatava. Ja auringonsuoja. Etsin netistä tiipiin ohjeen (Kotivinkki). Sitten polkupyöräilin jättitorille, jossa olin nähnyt jonkun myyvän vanhoja lakanoita. Kolmella eurolla löytyi Kaunotar ja Kulkuri. Kepit ovat takapihan pusikosta. On se kätevää kun täällä kasvaa bambua!

No ompelu itse oli sitten todellinen ruppaus. Kiukutteleva tyttö sylissä tämän ompelin. No en nyt niin kauheasti välitä, ettei tullu lähellekään priimaa, kun tiedän ettei se kauaa ehdi olla käytössämme. Juu ja toisen etukappaleenkin leikkasin nurinpäin..

Lisäsin ensimmäisen koekäytön jälkeen tiipiiseen liepeet, joiden päälle voi laittaa painot. Tuuli tuppasi turhan helposti kaatamaan koko komeuden.

Huvilateltta mallia 2012

Viimekesänä ompelin hieman isomman majan. Innoituksen taisin saada Marimekon Surrur kirjasta. 

Muistin, että vanhemmillani on suuri huvilateltta, jonka kanssa matkailimme joka kesä ollessani lapsi. Siihen siis päätin ommella uuden päällisen. Isä ja tytär menivät muutamaksi päiväksi mummulaan. Minä pystytin telttakepit olohuoneeseemme, jonne ne juuri ja juuri mahtuivat. Mittailin vanhaa päällistä ja leikkelin rullamittaa apunakäyttäen palasia. (Vanhaa päällistä en viitsinyt kaavoiksi purkaa, koska se saattaa vielä päästä joskus palvelemaan oikeassa tehtävässään).

Ompelin saumat ja kanttasin ne keltaisella kanttinauhalla.

Aluksi suunnittelin ikkunoitakin, mutta jätin ne pois. Sen sijaan etuseinään tuli vain verhot.

Kankaat ovat Finlaysonin tehtaanmyymälästä, paitsi katon kangas, jonka sain lahjoituksena. Katon kangas on tukevaa puuvillaa, muut ihan vain lakanakangasta. 

Ei tätäkään telttaa montaakertaa ennen muuttoa ehditty käyttää. No viikon kuluttua olemme jo Suomessa. Ehkäpä se sitten kaivetaan sieltä tavararöykkiöstämme mummulan pihalle! 

Pääjalkaisia pussukoissa

Viimeinen viikkomme Italiassa alkaa huomenna ja Rauhalla päiväkodissaan.

Teimme tytön kanssa yhteistyössä pussukoita päiväkodin tädeille kiitokseksi ja muistoksi.

Elisabetta

Anna Lisa

Cristiana

Manuela

Musica

Paola

Rauhan "signeraus"

Ostimme Rauhan kanssa kangastussit.

Pingotin pellavakankaanpalan maalarinteipin avulla alustaan.

Tyttö sai sitten taitella. Muotokuvat tuli. 

Kyllä nuo pääjalkaiset ovat niin mahtavia. Ainakin äidin mielestä.

Pussukoiden puuvillat ovat toiseksi lähimmästä kangaskaupasta. Olin ostanut kankaat jo aiemmin. Pellava torikauppiaalta (ostettu omia housujani varten, jotka ovat jo hyvän aikaa olleet puolivalmiina).

Pussukoiden koko on n. 20cm x 15cm.

ps. vetskarit olis hyvä olla oikean pitusia ja niiden ompelua olisi muutenkin syytä treenata lisää.

Ja minulle kauppakassi perhekuvalla

Kassin kangas on lujaa puuvillaa torikauppiaaltamme ja pohjana kaksinkertainen farkunlahje.

Kaverillekin samanlaista

Vanhaa pussilakanaa riittää yhä. 

Ompelin Rauhan parhaalle kaverillekin siitä kesämekon.

Pitäisi nyt muutenkin keskittyä ompelemaan juttuja naapureiden lapsille. Kohta on muutto ja pakkaaminen edessä, eikä matkalaukuissa ole loputtomasti tilaa. 

Kaava on Mekkotehtaan.

Kesähameita

Tytön vaatekaapista puuttuivat kesähameet kokonaan. Niille tuli suorastaan tarve, koska paikallisessa päiväkodissa on mekkojen käyttö kielletty. (No on hameetkin oikeastaan kiellettyjen listalla, mutta ei se niin tarkkaa ole).

Hameet syntyivät kankaiden lopuista ihan ilman kaavoja. 

Ahkeraan käyttöön ovat päässeet.